Kun 80 asteinen sauna ei minulle riittänyt, päätin lämmittää saunan 120 asteiseksi.
Löylyt olivat kovat ja nopeat. Aivan kuin Amin Asik... Nojoo nopeat ja kovat. Todella hyvät.
Kovien ja nopeiden jälkeen maistuu hyppy jokeen pulikoimaan. "Ei v**tu mikä kuu!" Huudahdin itsekseni (olihan upea täysikuu, joka myöhemmin paljastui sirppikuuksi silmiäni siristeltyäni). Mutta miten ihmeessä Herran mies voi sanoa noin??? Näköjään voi. Ihminenhän mäkin vaan oon. Mutta moisesta kielenkäytöstä tulee pyrkiä eroon. Mutta se on sitten asia erikseen, sillä tämä on löylyblogi ja löylyblogin pääaihe on löyly.
Menin takaisin saunaan. 105 astetta: päänahkaa poltteli(muistaakseni olen kokenut vastaavaa polttelua viimeksi n. 11-vuotiaana). 115 astetta: yksi kauha riittää... 120 astetta: jouduin neljän kuupallisen jälkeen abednego vieköön kumartumaan, sillä polvien polttelu alkoi käydä niin sietämättömäksi...
Otin vielä muutamat löylyt 120 asteessa välillä selkä suorassa ja välillä muna-asennossa. Asennon vaihtelusta huolimatta nautin joka sekunnista. Nää on niitä hetkiä kun tuntee olevansa elossa! Kiitos yläkerran iso J, että selvisin hengissä tästä 1,5 h kestäneestä löylytutkimuksesta!
PS. Täytyy vielä tunnustaa, että 115 asteesta ylöspäin jouduin kastelemaan laudeliinaa useaan otteeseen.
